Ikääntyneiden yleisimmät ongelmat ja tarpeet

Ikääntyneet muodostavat heterogeenisen joukon. Heistä osa on aktiivisia ja omatoimisia, toiset taas tarvitsevat runsaasti apua ja palveluita. Ikääntyneiden yksilökohtainen tekijä on toimintakyky, jota tarvitaan kaikilla elämän osa-alueilla. Toimintakyky ei rajoitu fyysisiin ja psyykkisiin piirteisiin vaan lisäksi sosiaalisilla suhteilla ja niiden laadulla on tärkeä merkitys. Ihmisten elämänlaatuun ja hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä on kartoitettu useissa lähteissä.

Tässä kappaleessa käyttämämme luokittelu perustuu pääasiassa Sosiaali- ja terveysministeriön ja Kuntaliiton vuoden 2013 laatusuositukseen (toimintakyvyn alenemista ennakoivat riskiryhmät) ja hyvinvointiprofiiliin. Hyvinvointiprofiili (http://www.ppshp.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/npp/embeds/31301_Ikaihmisille_kehitettiin_sahkoinen_hyvinvointiprofiili) on strukturoitu kysely ikääntyneiden elämänlaadun ja palveluntarpeen arviointiin. Se on kehitetty ja  pilotoitu 360 ikääntyneellä vuosina 2007-2009. Hyvinvointiprofiili koostuu 9 osa-alueesta:

  • itsenäisyys
  • fyysinen toimintakyky
  • henkinen toimintakyky
  • sosiaalinen verkosto
  • yksinäisyys
  • turvallisuus
  • koettu terveys
  • elämäntyyli
  • elämänlaatu.

Lisäksi tämän kappaleen luokittelun pohjana on käytetty Silhouette-projektin tuloksia. Projektissa kartoitettiin 7 Euroopan alueella iäkkäiden tärkeimmiksi kokemia ongelmia 519 vastaajan täyttämällä kyselylomakkeella. Vaihtelu valtioiden välillä oli suurta. (Silhouette 2013).

Aistitoimintojen heikkeneminen
Aistitoimintojen heikkeneminen on yksi toimintakyvyn alenemisen riskitekijä (STM ja Kuntaliitto 2013). Kuulon, näön ja asentotuntemuksen heikkeneminen vaikeuttaa esimerkiksi puhelimen käyttöä tai itsenäistä asiointia. Ikääntymisen vaikutusta aistitoimintaan käsitellään tarkemmin “ikääntyneiden vaatimukset teknologialle” -kappaleessa.

Terveys ja sairastaminen
Koettu terveys on tärkeä hyvinvoinnin tekijä, erityisesti ikääntyneillä (Vaarama ym. 2010). Hyvinvointiprofiilissa hyvä terveys on yksi käyttäjien useimmiten tärkeäksi mainitsemista hyvinvoinnin tekijöistä (31 % pitää yhtenä neljästä tärkeimmästä) (Koistinen ym. 2013). Sosiaali- ja terveysministeriön hyvän ikääntymisen laatusuosituksen mukaan runsas sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttö, ja erityisesti erilaiset siirtymät kuten sairaalasta kotitutumistilanteet, ovat toimintakyvyn laskun riskitekijöitä.

THL:n hyvinvointi ja palvelut -kyselyn (HYPA) mukaan valtaosa 18-79 -vuotiaista kokee terveytensä hyväksi tai melko hyväksi riippumatta ikäryhmästä, mutta osuus laskee iän myötä 90 %:sta 50 %:iin (Vaarama ym. 2010). 55-64-vuotiaista viimeisen vuoden aikana (2009) oli sairauden vuoksi lääkärissä käynyt 73 % ja 65-79 - vuotiaista 81 %. Muissa ikäryhmissä vastaava luku oli alle 70 %. Lähes puolella 65-79-vuotiaista on jokin pitkäaikaissairaus. Sairastavuus painottuu alempiin tuloluokkiin. (Vaarama 2010).

Ylä-Outinen (2012) jakoi väitöstutkimuksessaan esille tulleet ikääntyneiden terveyteen ja toimintakykyyn liittyvät ongelmat huonoksi koettuun terveyteen, toimintakyvyn menettämisen pelkoon sekä toimintakyvyn huonontumiseen. Toimintakyvyn menettämisen pelkoon sisältyivät pelot sairaskohtauksesta, autettavaksi joutumisesta sekä kaatumisesta.

Fyysinen toimintakyky
Ulkona liikkumisen väheneminen, liikkumisen ongelmat ja lihasvoimien väheneminen ovat toimintakyvyn laskun riskitekijöitä (STM ja kuntaliitto 2013). Hyvinvointiprofiilissa hyvä fyysinen toimintakyky on yleisin käyttäjien tärkeäksi mainitsemista hyvinvoinnin tekijöistä (71 % pitää yhtenä neljästä tärkeimmästä) (Koistinen ym. 2013). Fyysiset syyt ovat myös yksi tärkeimmistä kotihoidon syistä. Silhouette-projektissa kuitenkin vain 12 % vastaajista koki ongelmaksi sellaiset fyysisen toimintakyvyn vajavuudet, jotka ilmenevät esim. kaupassa käynnin tai kotitöiden vaikeutena. Ihmisen lihasvoima on huipussaan 20-30-vuoden tienoilla, ja se alkaa heiketä kiihtyvästi 50 ikävuoden jälkeen. Lihasvoima saattaa lopulta pudota tasolle, jolloin monien päivittäisten rutiinien, kuten portaiden kiipeäminen tai tuolilta nouseminen, suorittaminen vaikeutuu. Lisäksi ikääntyneiden kestävyys ja nopeus heikkenevät, ja tuki- ja liikuntaelinoireiden esiintyvyys kasvaa. Kaikki nämä muutokset heikentävät fyysistä toimintakykyä ja voivat hankaloittaa liikuntaharrastuksen ylläpitoa. Heikkenevä fyysinen toimintakyky voi johtaa myös turvattomuuden tunteen kasvuun.

Muisti ja henkinen toimintakyky
Muistisairauksien esiintyvyys kasvaa iän myötä siten, että se on 4.2 % ikäryhmässä 65-75 vuotiaat ja, 10 % 75-84-vuotiaat ja 35 % yli 85-vuotiassa (Kansallinen muistiohjelma). Vielä suuremmalla osalla on lievä muistisairaus tai lievä muistin ja tiedonkäsittelyn heikentymä, joka on muistisairauksien vaaratila ja vaatii diagnostista huomiota. Muistin heikkeneminen ja muistihäiriöt lasketaan toimintakyvyn laskun riskitekijöiksi myös laatusuosituksessa (STM ja Kuntaliitto 2013). Hyvinvointiprofiilissa hyvä henkinen toimintakyky on fyysisen toimintakyvyn lisäksi yleisin käyttäjien tärkeäksi mainitsemista hyvinvoinnin tekijöistä (71% pitää yhtenä neljästä tärkeimmästä) (Koistinen ym. 2013). Silhouette-projektin (2013) tuloksissa unohtelu oli tärkein toimintakykyyn vaikuttava ongelma, jota piti ongelmana 21 % iäkkäistä vastaajista. 

Yksinäisyys
Ikääntyneiden yksinäisyys on merkittävä elämänlaatua heikentävä tekijä (Routasalo ja Pitkälä 2003) ja yksi suurista vanhusväestöä koskevista kysymyksistä. Arviot yksinäisyyden yleisyydestä vaihtelevat voimakkaasti; suomalaisilla ikääntyneillä esiintyvyydeksi on arvioitu noin 25-50 % (Vaarama 2010). Hyvinvointiprofiilissa sosiaalinen verkosto on yksi käyttäjien tärkeäksi mainitsemista hyvinvoinnin tekijöistä (41 % pitää yhtenä neljästä tärkeimmästä). Samassa tutkimuksessa myös havaittiin, että sosiaalinen verkosto ja yksinäisyys jakavat populaatiota vahvasti; oman tilanteensa joko erinomaiseksi tai heikoksi arvioivia on paljon verrattuna muiden hyvinvoinnin osatekijöiden jakautumiseen (Koistinen ym. 2013). Silhouette-projektissa yksinäisyyttä piti ongelmana 13 % vastaajista (Silhouette 2013). Ikääntyessään ihminen kokee tilanteita ja menetyksiä, jotka voivat johtaa yksinäisyyteen (Uotila 2011, 25). Yli 75-vuotiaista vielä kotona asuvista ihmisistä puolet asuu yksin (Yli 75-vuotiaan väestön asuminen Suomessa v. 2012. Lähde: Tilastokeskus). Tutkimuksissa on havaittu, että ihmiset jotka kokevat terveydentilansa huonoksi, usein kokevat myös olevansa yksinäisiä (Tiikkainen 2006, 54). Yksinäisyys on myös yhteydessä ikääntyneiden depressioon (Tiikkainen 2006, 54; Uotila 2011, 28) ja toimintakyvyn alenemiseen (STM ja Kuntaliitto 2013).

Osteoporoosi, kaatumiset ja murtumat 
Maassamme on noin 400 000 ihmistä, joilla on osteoporoosi. Käypä hoito - suosituksen määritelmän mukaan: “Osteoporoosi on luuston sairaus, jossa luusto heikentyy ja altistuu murtumalle. Osteoporoosia kannattaa ehkäistä varmistamalla kalkin ja D-vitamiinin saanti ja harrastamalla liikuntaa. Myös tupakoinnin lopettaminen estää osteoporoosia. Kun osteoporoosi on alkanut, hoidetaan sitä lääkkein, liikunnalla sekä varmistamaa kalsiumin ja D-vitamiinin saanti.” Suomessa tapahtuu vuosittain 30 000 – 40 000 luunmurtumaa, joissa osasyynä on luuston haurastuminen eli osteoporoosi.  Osteoporoottisen luunmurtuman saaneella on 2–4-kertainen riski saada uusi murtuma kuin muilla (käypähoito).

Joka kolmas yli 65 vuotias kaatuu vuosittain. Liikkumattomuus ja heikentynyt fyysinen toimintakyky lisäävät kaatumisriskiä. Yli 65-vuotiaiden kaatumisvammojen akuuttihoitoon on arvioitu kuluvan Suomessa vuonna 2010 45 miljoonaa euroa. Suurin osa kaatumisvammojen hoitokuluista menee lonkkamurtumien hoitoon, joita tapahtuu Suomessa vuosittain n. 7500. Yhden lonkkamurtuman akuuttihoidon kustannukset ovat vähintään 15 000 euroa. Tutkimusten perusteella voidaan olettaa, että ehkäisyohjelmien avulla joka kolmas lonkkamurtuma voitaisiin ehkäistä. Erityisesti riskiryhmille kohdistettu intensiivinen, nousujohteinen ja yksilöllinen fyysinen harjoittelu on tehokasta ja myös taloudellisesti edullista kaatumisten ja kaatumisvammojen ehkäisyssä verratuna muihin ehkäisymuotoihin. (Leinonen ja Havas, 2008, s. 41-45). Pelko ulkona kaatumisesta saattaa vähentää ikääntyneen liikkumista ja yksin asuva voi pelätä joutuvansa tilanteeseen, jossa hän ei kykene hälyttämään apua. Alttius kaatumisille ja tapaturmille on yksi tunnistettu toimintakyvyn alenemisen riskitekijä (Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi 2013).

Timed Up and Go (TUG)-testilla mitattu liikkuminen kuvaa jossakin määrin henkilön kaatumisriskiä (Berry ym. 2014) ja sitä voidaan käyttää lonkkamurtuman ennustamiseen (Shumway-Cook 2000). Muita kaatumisen ja lonkkamurtuman riskin arviointiin käytetäviä mittareita ovat esim. kävelynopeus, tandemkävely, tuolista nousu testi, painoindeksi. Kansainvälisesti käytetty FRAX-murtumariskilaskuri löytyy osoitteesta https://www.shef.ac.uk/FRAX/tool.aspx?country=22.

Ali- ja virheravitsemus

Aliravitsemus iäkkäillä on yleistä. Yli 65-vuotiailla aliravitsemuksen esiintyvyys on 5-8 %. Helsinkiläisaneistossa kotona itsenäisesti asuvilla 75-90-vuotiailla valtimotautipotilailla aliravitsemustila havaittiin 8 %:lla, ja 85 %:lla todettiin kasvanut virheravitsemuksen riski. Aliravitsemus voi johtaa mm. lihasten heikkenemiseen ja mielialan laskuun, sekä kasvattaa sairastavuuden ja kuolleisuuden riskiä sekä heikentää sairauksista toipumista (Suominen 2008). Ravitsemuksen ongelmat ovat toimintakyvyn alenemisen riskitekijä (STM ja Kuntaliitto 2013).

Mielenterveys- ja päihdeongelmat
Mielenterveys- ja päihdeongelmat ikääntyneillä ovat yleisiä, ja toimintakyvyn laskun riskitekijöitä (STM ja kuntaliitto 2013). Vanhuspalvelulain toimeenpanon seurantakyselyssä havaittiin, että kunnissa koetaan erityisesti ikäihmisille kohdennetut mielenterveys- ja päihdepalvelut riittämättömiksi (THL ja Valvira 2013). Masennus on ikääntyneiden ihmisten yleisin psyykkinen häiriö, ja vaikean masennuksen esiintyvyys vanhusväestössä on 1-4 %, kotihoidossa olevilla 6-9 % (Huuhka 2011). Erityisesti ikääntyneillä kyseessä on alidiagnosoitu sairaus. Alkoholin kulutus vähenee keskimäärin ikääntymisen myötä, mutta käyttö ja liikakäyttö ovat yleisiä kaikissa ikäluokissa (kuvio 12). Alkoholin käyttö ikääntyneillä on myös lisääntynyt viime aikoina (Holstila ym. 2012), ja trendin odotetaan jatkuvan kohortti-ilmiön vuoksi alkoholin käyttöön tottuneiden suurten ikäluokkien saapuessa eläkeikään. Kuvio 12. Viimeksi kuluneen viikon aikana vähintään 8 annosta alkoholia nauttineiden miesten ja vähintään 5 annosta alkoholia nauttineiden naisten osuudet vuosina 1985–2011(%). (Holstila ym. 2012)

Monilääkitys
Ikääntyneen monisairaan potilaan lääkitys sisältää usein monia lääkkeitä: Vuonna 2003 vähintään 75-vuotiaista kuopiolaisista kaksi kolmasosaa käytti vähintään kuutta lääkettä, ja 28% vähintään kymmentä. Samaan aikaan ikääntymiseen liittyvät fysiologiset muutokset kuten maksan ja munuaisten toiminnan heikkeneminen ja kehon koostumuksen muutokset muuttavat lääkkeiden toimintaa. Monilääkityksestä johtuvat sivuvaikutukset ovat siis iäkkäillä yleisiä, ja lääkityksen suunnittelu tärkeää (Kivelä 2007). Erityinen ongelma on lääkkeen aloittamiseen, annoksen muuttamiseen, tai suoraan vaikutukseen liittyvä väsyttävä sivuvaikutus, joka ikääntyneellä voi johtaa kognitiivisten toimintojen ja toimintakyvyn heikkenemiseen, tai kaatumisiin.

Unen laatu ja unettomuus
Unettomuus on yleisin unihäiriö. Kroonisen unettomuuden esiintyvyys aikuisväestössä on 5–12 %, ja se lisääntyy ikääntyneillä (Käypä Hoito); 55-75-vuotiaista jopa kolmannes kärsii jonkinlaisista elämänlaatua heikentävistä unen ongelmista (Väätäinen 2013). Pitkittynyt unettomuus lisää monien sairauksien ja tapaturmien riskiä, heikentää toimintakykyä ja huonontaa elämänlaatua (Käypä Hoito).

Turvallisuus
Ikääntyneet kokevat nuoria useammin turvattomuutta asuinympäristössään. Ikääntyneiden suuremaan turvattomuuden tunteeseen vaikuttavat heikentynyt fyysinen kunto, ja eläminen yksin. Ikääntyneistä arviolta 9 % kokee elämänsä turvattomaksi (Savikko 2006). Pahimmillaan turvattomuuden tunne saattaa johtaa ulkona liikkumisen vähenemiseen ja lisääntyvään eristäytymiseen. Toisaalta hyvinvointiprofiilin tutkimuksissa huomattiin, että ikäänyneet kokivat oman turvallisuutensa paremmaksi, kuin mitä ammattilaiset arvioivat heidän kokevan (Koistinen 2013).

Ikääntyneiden turvallisuuden lisäämiseen tähtäävät teknologiat ovat yleisiä ja yleensä varsin hyväksyttyjä. Seniorit ja teknologia -hankkeen kyselyssä yli puolet vastaajista arvioi kodin turvallisuutta parantavat laitteet, kuten turvarannekkeen ja kodin hälytyslaitteet, joko erittäin tai melko tärkeiksi (Jokisuu 2007).

Terveystiedon suuri määrä ja medialukutaito
Ikääntyneillä kokemus siitä, että terveystietoa on saatavilla paljon, mutta laajasta tiedon määrästä on vaikea löytää itselleen tärkeät tiedonmuruset. Lisäksi tiedon laatua on vaikea arvioida ja tietoa voi olla vaikea ymmärtää. Terveysviestinnässä käytetty tieteellinen kieli voi vaikeuttaa viestin perillemenoa ja tämä voi muodostua esteeksi terveyteen liittyvistä asioista kommunikoitaessa. Onkin todettu, että monesti ikääntyneiden terveystiedon lukutaidon taso on heikompi verrattuna nuorempiin, johtuen esim. eroista koulutustasoissa (esim. Eriksson-Backa ym. 2011, 2012; Niemelä ym. 2012). Ikääntyneet, jotka arvoivat terveydentilansa heikoksi, ovat heikommassa asemassa tiedonhankinnan ja tiedonkäytön suhteen ja terveystietoa tulisikin pyrkiä esittämään heille ymmärrettävämmässä muodossa (Eriksson-Backa ym. 2012). EU:n Alueiden komissio (2008) korostaa lausunnossaan, että kehitettävää tieto- ja viestintäteknologiaa on sopeutettava ikääntyneiden tarpeisiin eikä päinvastoin. Oman lisänsä esimerkiksi median ja terveystiedon lukutaitoon tuo tiedon sähköistyminen ja esittäminen interaktiivisten kanavien kautta (esim. eHealth lukutaito (Gilstad 2014)

Palvelujen saavutettavuus ja byrokratia
Palvelujen saamisen vaikeus, byrokratia ja koettu “pompottelu” johtaa usein hylätyksi tulemisen tunteeseen ikääntyneillä (Kaarnaniemi 2013). Esimerkiksi Silhouette-projektissa lääkäreiden heikko tavoitettavuus oli yleisin ongelma, jotta koki 22 % vastaajista (Silhouette 2013). Tämä liittyy palveluiden siirtymiseen, mutta myös monitoimijaisen palvelujärjestelmän rakenteeseen ja yhteistyön kankeuteen. Palveluiden siirtyminen kauemmaksi tai saatavuuden heikentyminen siirtymisen vaikeuden vuoksi on yleinen ongelma ikääntyneillä. Esimerkkejä kaivatuista palveluista ovat esimerkiksi terveysasemat, kirjastot, opiskelumahdollisuudet ja liikuntapaikat. Myös palveluiden siirtyminen verkkoon voi tuottaa ongelmia, koska laitteita ei ole kotona, yhteyden nopeus on hidas, laitteita ei osata käyttää, tai heikentynyt näkö vaikeuttaa käyttämistä (Kaarnaniemi 2013). Tiedonmurusten kerääminen ja laadun arviointi verkosta ei kosketa vain terveystietoa, vaan myös tietoa esimerkiksi harrastusmahdollisuuksista tai haettavista etuuksista.

Kaltoinkohtelu, väkivalta tai sen uhka
Iäkkäiden kaltoinkohtelulla tarkoitetaan yleensä iäkkääseen kohdistuvaa tekoa tai toimen laiminlyöntiä, joka tapahtuu luottamuksen varassa toimivassa suhteessa ja joka aiheuttaa iäkkäälle vahinkoa tai ahdinkoa. Kaltoinkohtelu voi ilmetä esimerkiksi väkivaltana, taloudellisena hyväksikäyttönä, tai hoidon laiminlyöntinä. Vain osa kaltoinkohtelusta täyttää rikoksen tunnusmerkit, ja näistä vain pieni osa tulee viranomaisten tietoon. Tapahtumien tilastointi on vaikeaa ja esiintyvyysarviot epävarmoja. Vuonna 1992 julkaistun tutkimuksen mukaan suomalaisista eläkeikäisistä miehistä 3 % ja naisista 9 % oli joutunut pahoinpitelyn kohteeksi eläkeiässä; noin puolilla miehistä ja kolmella neljästä naisesta pahoinpitelijä oli aviopuoliso, lapsi, tai muu sukulainen (Oikeusministeriö 2011).

Ikääntynyttä väkivallalle altistavia tekijöitä ovat huono terveys, fyysisen ja henkisen toimintakyvyn puutteet, avioliitossa oleminen ja asuminen kahdestaan puolison kanssa. Oman aikuisen lapsen pahoinpitelemäksi joutumisen riskitekijöitä ovat lapsen taloudellinen riippuvaisuus riippuvuus uhrista, ja erilaiset vaikeudet aikuisen lapsen elämässä. Pitkäaikaishoidossa fyysinen väkivalta on harvinaista, mutta hoidon laiminlyöntiä ja iäkkäitä loukkaavaa toimintaa tapahtuu (Oikeusministeriö 2011). Myös pelkkä rikoksen pelko voi heikentää elämänlaatua rajoittamalla liikkumista kodin ulkopuolella ja lisäämällä eristäytymistä.

Pienituloisuus
Iäkkäät, erityisesti yksin asuvat, ovat yliedustettuina pienituloisten joukossa. Yksin asuvia 65 vuotta täyttäneitä on koko väestöstä noin 7 %, mutta pienituloisista 20 %. 65-74-vuotiaista pienituloisia on 10 %, mutta yli 74-vuotiaista jo 24 % (SVT 2012). Sosiaali- ja terveysministeriön hyvän ikääntymisen laatusuosituksen mukaan pienituloisuus on toimintakyvyn laskun riskitekijä. Taloudelliset seikat on otettava huomioon myös teknologioita iäkkäille kehitettäessä: Ikääntyneistä 20 % mainitsee laitteiden ja käytön kustannukset yhtenä syynä internetin käyttämättömyydelleen.

Viitteitä

  • Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) ja Kuntaliitto (2013): Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi. Saatavilla http://www.kunnat.net/fi/asiantuntijapalvelut/soster/sosiaalipalvelut/ik...(haettu 10.3.2014)
  • Silhouette (2013) Silhouette-projekti. First description of the results and comparisons between 7 european regions. Poznan Workshop 28 march 2012. Esitysdiat. (henk. koht kommunikaatio Mika Anttila 24.4.2014)
  • Vaarama M, Moisio P ja Karvonen P. (2010) Suomalaisten hyvinvointi 2010. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2010. Saatavilla http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/8cec7cec-5cf3-4209-ba7a-0334ecdb6e1d (lhaettu14.3.2014)
  • Koistinen POI, Elo S, Ahlroth M, Kokko J, Suistio S, Kujala V, Naarala M ja Rissanen T (2013) OLDWELLACTIVE - A self-rated wellness profile for the assessment of wellbeing and wellness activity in older people. European Geriatric Medicine 4 (2013) 82–85.
  • Suomen virallinen tilasto (SVT): Tulonjakotilasto, tuloerot (kansainvälinen vertailu) 2012. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 20.3.2014]. Saantavilla: http://www.stat.fi/til/tjt/2012/01/tjt_2012_01_2014-03-20_tie_001_fi.html
  • Oikeusministeriö (2011) Rikoksentorjuntaneuvoston työryhmä. Ikääntyneisiin kohdistuvat rikokset ja niiden ehkäiseminen: Oikeusministeriön selvityksiä ja ohjeita 41/2011
  • Kaarnaniemi A (2013) Osallisuus avauksessa [Internet-dokumentti]. Saatavilla http://wiki.innokyla.fi (haettu 8.1.2014)
  • Eriksson-Backa K, Ek S, Niemelä R  ja Huotari ML (2011) Health information literacy in everyday life – a study of Finns aged 65 to 79 years. In: Bath PA, Mettler T, Raptis DA, Sen BA (eds) Proceedings of the 15th International Symposium for Health Information Management Research – ISHIMR 2011. Zürich, Switzerland, 8.-9. September, 2011: 165-174.
  • Eriksson-Backa K (2012) Finnish “silver surfers” and online health information. Communications in Computer and Information Science 313(6): 138-149.
  • Eriksson-Backa K, Ek S, Niemelä R ja Huotari ML (2012) Health information literacy in everyday life: A study of Finns aged 65-79 years. Health Informatics Journal 18(2): 83-94.
  • Niemelä R, Ek S, Eriksson-Backa K ja Huotari ML (2012) A screening tool for assessing everyday health information literacy. Libri 62: 125-134.
  • EU Alueiden komitean lausunto (2008) aiheesta ”Hyvä ikääntyminen tietoyhteiskunnassa”. Euroopan Unionin Virallinen Lehti, C53, 40-43. http://eurlex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:C:2008:053:0040:... (haettu 11.2.2014)
  • Gilstad H (2014) Toward a Comprehensive Model of eHealth Literacy Heidi Gilstad Proc. in PAHI, 2014, pp.63-72.
  • Jokisuu E., Kankaanranta M., Neittaanmäki L., Neittaanmäki P. ja Tuukkanen T (2007) Ikääntyneet teknologisten laitteiden ja palveluiden käyttäjinä. Esiselvitysraportti. Seniorit ja teknologia: Turvaa ja virikettä -projekti. Agora Center, Jyväskylän yliopisto. http://www.viisaankivi.fi/filebank/5104-AC-selvitys_Ikaantyneet-teknolog... (haettu 11.2.2014)
  • Savikko N, Routasalo P, Tilvis R, Pitkälä K. Ikääntyneiden turvattomuus ja sen yhteys yksinäisyyden kokemiseen. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2006:43:198-206.
  • Kivelä S-L ja  Räihä I (2006) Iäkkäiden Lääkehoito Kapseli 35. Lääkelaitos ja Kansaneläkelaitos 2007. http://www.fimea.fi/laaketieto/julkaisut/arkisto (haettu19.3.2014)
  • Holstila A-L, Helakorpi S ja Uutela A (2012) Eläkeikäisen väestön terveyskäyttäytyminen ja terveys keväällä 2011 ja niiden muutokset 1993–2011. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 56/2012.
  • Huuhka  ja Leinonen E (2011) Vanhuksen vaikea ja psykoottinen masennus. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2011;127(4):390-6
  • THL ja Valvira (2013) Vanhuspalvelulain toimeenpanon seuranta: Kunnille, kuntayhtymille ja yhteistoiminta-alueille suunnatun kyselyn 05/2013 seuranta. http://www.thl.fi/attachments/vanhuspalvelulainseuranta/kuntakysely/2013... [käytetty 3.3.2014]
  • Shumway-Cook A, Brauer S ja Woollacott M (2000) Predicting the probability for falls in community-dwelling older adults using the Timed Up & Go Test. Physical therapy 80.9 (2000): 896-903.
  • Barry E, Galvin R, Keogh C, Horgan F ja Fahey T (2014) Is the Timed Up and Go test a useful predictor of risk of falls in community dwelling older adults: a systematic review and meta- analysis  BMC Geriatrics 2014, 14:14 http://www.biomedcentral.com/1471-2318/14/14
  • Ylä-Outinen T (2012) Ikäihmisten arki - kotona asuvien ja palvelutaloon muuttaneiden ikäihmisten kertomuksia jokapäiväisestä elämästä. Väitöskirja, Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta, Itä-Suomen yliopisto. Dissertations in Social Sciences and Business Studies No 48. Kopijyvä Oy: Jyväskylä. http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-0974-9/urn_isbn_978-... (käytetty 12.2.2014)

Viimeksi päivitetty: 23.6.2015