Ikääntyneiden hyvinvointia tukeva toiminta

 

Ikääntyneiden hyvinvointia tukeva toiminta

 

Toimijat ja sidosryhmät

Ikääntyneiden hyvinvointipalveluja tuottavien toimijoiden kenttä on laaja ja niihin liittyviä kartoituksia on tehty mm. Kansaneläkelaitoksen IKKU-projektissa (Pikkarainen ym. 2013), jossa kenttää tarkasteltiin erityisesti kuntoutuksen näkökulmasta; Valtiovarainministeriön peruspalveluarvioissa (Valtiovarainministeriö 2009), joissa liikunnan järjestäminen ikäihmisille oli painopiste vuoden 2008 selvityksissä; ja Oulun Ikä-Esko –hankkeessa (Jurmu ja Pääkkö 2013), jossa kartoitettiin järjestöjen roolia ja yhteistyötä ikääntyneiden hyvinvoinnin tuottajina.

IKKU-hankkeen mukaan kuntoutuslaitosten ja kuntien useimmiten tärkeimmiksi koetut yhteystahot ovat kunnan yhdyshenkilöt, kuntoutuslaitosten työparit, kuntoutujat, Kela ja kuntoutujan omaiset/läheiset. Kuntien kohdalla terveyskeskusten ammattilaisten (fysioterapeutti ja lääkäri) rooli korostui verrattuna kuntoutuslaitoksiin. Muita mainittuja toimijoita olivat eläkeläisjärjestöt, potilasjärjestöt, seurakuntien diakonissa- ja muu työ, Suomen Punainen risti (SPR), kunnan vanhusneuvosto, ja veteraanijärjestöt. (Pikkarainen ym. 2013).

Valtiovaraniministeriön selvityksessä ikäihmisten liikunnan järjestämisestä havaittiin, että tärkeimmät toimijat ovat kunnan omat liikunta-, sosiaali- ja terveystoimi, kansalais- ja työväenopistot sekä järjestöt, erityisesti eläkeläisjärjestöt. Palveluyritysten rooli vaihteli alueittain. (Valtiovarainministeriö 2009).

THL:n selvityksessä vuonna 2010 (Vaarama ym. 2010) noin 42 % 80 vuotta täyttäneistä henkilöistä kysyisi hyvinvointiaan tai terveyttään edistäviä neuvoja tai tietoja palveluista perheenjäseneltä, ystävältä tai sukulaiselta, 34 % kunnan sosiaalityöntekijältä tai terveydenhoitajalta, 9 % kunnan neuvontapisteestä. Läheisten merkitys terveystiedon lähteenä korostuu ikääntyneillä verrattuna muihin ikäryhmiin. Loput 15 % koostuu useasta toimijaryhmästä, jotka ovat suuruusjärjestyksessä:

  • lääkäri
  • järjestö
  • seurakunta 
  • vapaaehtoistyönkeskus
  • terveyskeskus, muu laitos, vanhusten hoitokeskus
  • lääkärikirja, kirja, palveluopas sotiemme veteraaneille
  • kotipalvelu/kotisairaanhoito
  • internet
  • asiantuntijat yksityiseltä puolelta.

Kansalaisjärjestöjen sosiaalinen rooli on siis merkittävä ja suomalaiset ovat aktiivisia järjestöihmisiä. Vuonna 2012 22 % yli 75-vuotiaista osallistui aktiivisesti jonkin kerhon, järjestön, yhdistyksen, harrastusryhmän tai hengellisen yhteisön toimintaan. Järjestöt ylläpitävät noin kolmasosaa suomen yksityisistä sosiaalipalveluja tuottavista toimintayksiköistä. (Järjestöbarometri 2013).

Toimintamuodot

Ikääntyneiden aktivointiin tarjolla olevat palvelut vaihtelevat paikkakunnittain. Taulukkoon 1 (Iäkkäiden hyvinvoinnin toimijat) on koottu tunnistettuja toimijoita. Alla on listattu joitakin toimintamuotoja erityisesti Oulun seudulta.

Ikääntyneiden kuntoutuskurssit

Kansaneläkelaitos yhteistyökumppaneineen on kehittänyt toimintakykyä tukevaa kuntoutusta ikääntyneille IKÄ- ja IKKU-hankkeissa. Kurssimuotoinen kuntoutus on pitkäjänteistä, ja sisältää monimuotoista ja usean toimijan järjestämää toimintaa. Huomattavaa on, että tällainen ryhmämuotoinen ikääntyneiden kotona asumista ja itsenäistä selviytymistä tukeva kuntoutus on pitkäkestoista, ja sisältää paljon välikausia ja omaehtoista toimintaa joita tukemaan pelillistetty etäpalvelu sopisi hyvin.

Keskustelu- ja harrasteryhmät

Erilaisia keskustelu- ja harrasteryhmiä joiden kohderyhmä joko ovat ikääntyneet, tai joiden osallistujista huomattava osa on ikääntyneitä, järjestävät lähes kaikki toimijat. Ryhmien sisältöön voi kuulua keskustelua, pelejä, eri toimijoiden tietoiskuja kohderyhmää koskettavista aiheista, ja viihde-esityksiä. Harrasteryhmiä ikääntyneille ovat mm. kuoro, karaoke ja muut musiikkiryhmät, tanssit, peliryhmät ja käsityökerhot.

Vertaisryhmät ja muut vertaistoiminta

Vertaistoiminta on monitahoinen käsite, jolla ei ole selkeää määritelmää. Käytännössä se on tiettyyn elämäntilanteeseen tai ongelmaan liittyvää vastavuoroista tukea ja auttamista, joka perustuu osapuolten omiin kokemuksiin. Toimintamuotoja ovat kahdenkeskinen tuki kuten vertaistukihenkilöt, vertaisryhmät, ja erimuotoinen vertaistuki verkossa. Myös vertaisohjaajien ohjaamat liikuntaryhmät ovat vertaistoimintaa. Tuen antaminen ja saaminen voi olla tärkeä voimavara molemmille osapuolille. Organisoituja vertaisryhmiä järjestävät monet kansalaisjärjestöt, kuten muisti- tai omaishoitajayhdistykset. Tämä organisointi voi sisältää esim. tilojen tarjoamista tai ohjaajien kouluttamista. Toisaalta vertaistoiminta voi olla ammattilaislähtöistä ja muodostaa kiinteän osan hoito- tai kuntoutusprosessia. (Laatikainen 2010)

Päivä-ja palvelukeskukset

Erilaiset päivä- ja palvelukeskukset ovat kuntien, järjestöjen tai yksityisten yritysten ylläpitämiä päivätoimintaa ikääntyneille tai päihdeongelmaisille tarjoavia kokonaisuuksia. Ne saattavat olla asukastupamaisia oleskelu- ja kahvitiloja, tai organisoitua toimintaa säännöllisesti tarjoavia yritysten ja säätiöiden ylläpitämiä keskuksia. Kotona asumisen tukipalvelut Säännöllisellä kotihoidolla tarkoitetaan yleensä sosiaalihuoltoasetuksessa tarkoitettuja kotipalveluja ja terveydenhuoltolain mukaista kotisairaanhoitoa, joita ei aina pysty erottamaan toisistaan ja jotka voidaan järjestää myös yhtenä kokonaisuutena (“kotihoito”). Vuonna 2012 75 vuotta täyttäneestä väestöstä 12 % oli säännöllisen kotihoidon asiakkaina. Lailla säädetyn kotihoidon lisäksi yksityishenkilö voi hankkia kotipalveluita myös suoraan yksityisiltä palvelutarjoajilta. Suurten yksityisten toimijoiden lisäksi esimerkiksi monet asukasyhdistykset tarjoavat asiointiapua kauppaan tai lääkäriin, usein korvausta vastaan.

Omaishoitajien tuki

Omaishoitaja on henkilö, joka pitää huolta perheenjäsenestään tai muusta läheisestään, joka sairaudesta, vammaisuudesta tai muusta erityisestä hoivan tarpeesta johtuen ei selviydy arjestaan omatoimisesti. Vuonna 2012 Suomessa oli 21249 yli 65-vuotiasta omaishoidon tuesta sopimuksen tehnyttä hoitajaa, mikä on noin puolet kaikista omaishoitajista (Siljander 2013) ja 2 % ikäluokasta. Monien arvioiden mukaan epävirallisia omaishoitajia ilman sopimusta on noin kymmenkertainen määrä. Omaishoitajille on lailla taattu oikeus tiettyyn määrään vapaata kuukaudessa, vapaan järjestämistapa vaihtelee. Omaishoitajille yksin tai omaishoidettavan kanssa suunnattuja lomia järjestetään esim. Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) tuella ja kuntoutusta Kansaneläkelaitoksen toimesta. Kunnat sekä omaishoitajien ja läheisten yhdistykset järjestävät myös muuta päivätoimintaa, päivähoitoa, kotihoitoa ja apuvälineitä (Siljander 2013).

Liikuntaryhmät

Senioriliikunnan tyypillisiä muotoja ovat jumppa, vesivoimistelu, tanssi ja kuntosaliryhmät. Näitä järjestävät sekä kunnalliset että yksityiset toimijat. Myös yhteistyö eri toimijoiden välillä on yleistä. Vertaisohjaajien merkitys on suuri ikäihmisten liikunnassa. Vaikka tämä lisää liikunnan saavutettavuutta ja usein tyytyväisyyttä toimintaan, siinä on myös haasteensa. Vapaaehtoisten rekrytointi on työlästä, vaihtuvuus on suurta, ja ohjauksen laadun säilyttäminen edellyttää koulutusta. Valtakunnallisten linjausten mukaan vuonna 1999 voimaan astunut liikuntalaki velvoittaa kunnat varmistamaan kuntalaisille edellytykset liikunnalle. Liikunnan terveyttä edistävää näkökulmaa on korostettu ja erityisesti ikääntyneiden lihasvoimaa sisältävää harjoittelua halutaan edistää, sekä tarjota kustannuksiltaan edullisia liikuntapaikkoja. Esitys uudesta liikuntalaista, joka tulisi voimaan 2015, on julkaistu. Esityksessä lisättäisiin säännökset lain soveltamisalasta ja tavoitteista sekä uudistettaisiin valtion vastuuta liikuntapolitiikasta, kunnan vastuuta ja yhteistyötä liikunnasta, alueellisen liikuntatoiminnan tehtäviä, valtion liikuntaneuvoston tehtäviä sekä liikuntaa edistävien järjestöjen valtionapukelpoisuutta ja valtionavustusten myöntämistä koskevia säännöksiä. (OPM 2014)

Hyvinvointia edistävät kotikäynnit

Hyvinvointia edistävä kotikäynti on yksi ehkäisevän vanhustyön muoto (Häkkinen 2002). Termillä tarkoitetaan suunniteltua, ennakoivaa tietylle ikäryhmälle suunnattua kotikäyntiä, joka voi olla kertaluontoinen tai tietyin väliajoin toistuva (Niiranen ja Paukku 2011). Käyntiin voi sisältyä palvelutarpeen arviointia, mutta sen pääasiallinen tavoite on tukea kotona selviytymistä. Iäkkään tilannetta selvitetään yhdessä hänen kanssaan, omia voimavaroja tunnistetaan ja otetaan käyttöön, ja tiedotetaan tarjolla olevista palveluista. Hyvinvointia edistävien kotikäyntien tiedonhallinnan kehittämistä on tutkittu Seinäjoen ikäkeskuksessa (Niiranen ja Paukku 2011). Kotikäynneillä kertyneiden tietojen hyödyntämistä käsittelee myös THL (THL 2014), joka toteaa, että kertyvää tietoa ei vielä osata hyödyntää kattavasti.

Ravitsemusneuvonta

Ravitsemusneuvonta on osa sekä lihavuuden että aliravitsemuksen hoitoa. Sitä järjestävät kunnalliset ja yksityiset toimijat. Ravitsemusneuvonta soveltuu myös joko kokonaan etänä annettavaksi (esim. http://www.eklinikka.fi/) tai sähköisen ruokapäiväkirjan tai mobiilisovelluksin tuettavaksi (esim. Meal Tracker -sovellus). Sekä neuvontaa edeltävä päiväkirjan pitäminen että sen seuranta soveltuvat teknologian avulla tuettavaksi. Puhelinrinkitoiminta Puhelinrinkitoiminnassa koulutetut ohjaajat järjestävät iäkkäiden ihmisten pienille ryhmille säännöllisiä konferenssipuheluita, joiden aiheet saattavat olla ennalta sovittuja tai vapaita. Kyseessä on keino tuoda keskustelu- tai vertaistukitoimintaa iäkkään ihmisen kotiin. Kulttuuriluotsitoiminta Kulttuuriluotsit (tai kulttuuriystävät, kulttuurikummit ym.) ovat koulutettuja vapaaehtoisia, jotka toimivat paikkakunnallaan kannustajina, oppaina ja kavereina ihmisille, joiden ei muuten tulisi lähdettyä kulttuurikohteisiin. Paikkakunnan kulttuuriluotsitoiminnasta vastaa kulttuuriluotsikoordinaattori. Toimintatapa on peräisin Jyväskylästä, ja laajentunut jo yli kymmenelle paikkakunnalle Suomessa. (YLE Uutiset 2014)

Viitteitä

Viimeksi päivitetty: 27.4.2015