Elämänlaatu ja hyvinvointi eri elämänvaiheissa

Alkuperäinen kuva:Jasmin Härkönen

Elämänlaatu ja hyvinvointi eri elämänvaiheissa

Kyky nauttia elämästä ja myönteinen elämänasenne ovat kaikille ikäryhmille yhteisiä elämänlaadun perustekijöitä, mutta muutoin ikäryhmien välillä on selviä eroja. Vaikka elämänlaatu säilyy pääsääntöisesti korkeana myöhäiseen ikään saakka, tapahtuu sen kaikilla ulottuvuuksilla (fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen, ympäristö, yleinen elämänlaatu, terveys) kuitenkin selvää heikentymistä iän myötä. Elämänlaadun perustekijät ja tuen tarpeet vaihtelevat eri elämänvaiheissa Elämänlaadun perustekijät vaihtelevat ikäryhmittäin (Taulukko). Ikääntyneillä merkittävimmät elämänlaadun perustekijät ovat terveys, tyytyväisyys itseen ja elämäntilanteeseen, sekä kyky ja tarmo osallistua mielekkääksi koettuun toimintaan.

Hyvinvointia tukeva ja tuottava ympäristö

Elo (2006) kehitti väitöstutkimuksessaan teorian, jota voidaan hyödyntää gerontologisen hoitotieteen tietoperustana tuettaessa kotona asuvien ikääntyneiden terveyttä ja hyvinvointia. Kehitetyn teorian mukaan pohjoissuomalaisten kotona asuvien ikääntyneiden hyvinvointia tukeva ympäristö rakentuu sen fyysisen, sosiaalisten ja symbolisten ominaisuuksien myötä.

  • Hyvinvointia tukevaa fyysistä ympäristöä määrittävät haastava pohjoinen ympäristö, turvallisen toiminnan mahdollistava ja viihtyisä fyysinen ympäristö.
  • Hyvinvointia tukeva sosiaalinen ympäristö rakentuu avun saamisesta, yhteydenpidosta omaisiin, ystävistä ja viihtyisästä asuinyhteisöstä.
  • Symbolinen ympäristö muodostuu hyvinvoinnin ideaalisista ominaisuuksista (kuten arvoista, arvostuksista ja kokemuksesta maisemasta), hengellisyydestä, hyvinvoinnin normatiivisista ominaisuuksista (kuten kirjoitetut tai kirjoittamattomat säännöt, lait, odotukset ja pakotteet) ja historiallisuudesta.

Myös Ylä-Outisen (2012) väitöstutkimuksessa esiin nousevia hyvinvointia tuottavaan asumiseen liittyviä teemoja olivat

  • terveys ja toimintakyky
  • fyysinen ympäristö
  • omaisten mukanaolo ikäihmisten elämässä
  • sosiaalinen kanssakäyminen ja mielekäs toiminta.

Toimintaympäristölähtöinen terveyden edistäminen tunnistaa eri tasoisia toimintaympäristöjä. Mikrotaso kohdistuu pääasiassa yksilöön sekä hänen kanssaan jokapäiväisessä elämässä vuorovaikutuksessa oleviin yhteisöihin, kuten perhe ja ystävät. Makrotason toiminta liittyy yhteiskunnan ja kunnan päätöksiin, kuten terveyspoliittisiin linjanvetoihin. Mesotasolla puolestaan tarkoitetaan mm. järjestöissä ja palvelutaloissa toimivia ihmisiä, jotka ovat erityisen tärkeässä roolissä ikääntyneiden terveyden edistämisessä. Fyysinen aktiivisuus tapahtuu aina jossain toimintaympäristössä ja onkin hyvä muistaa, että toimintaympäristö voi olla jokin muukin kuin perinteinen liikuntaympäristö, kuten kirjasto tai ostoskeskus. (Leinonen ja Havas, 2008)

Yhdyskunta- ja kaupunkisuunnittelussa tulee huomioida ikääntyneet. Ikääntyneen väestön hyvinvoinnin kannalta tärkeitä asioita ovat esimerkiksi asuinalueiden sijainti, joukkoliikenneratkaisut ja esteettömyys. Kuntien ja kaupunkien toiminnassa on huomioitava ikääntyneet kaikessa toiminnassa (Työ- ja elinkeinoministeriö 2011):

  • yhdyskuntasuunnittelussa
  • liikenne- ja asuntopolitiikassa
  • kulttuuri- ja harrastustoiminnassa
  • oppimisen ja osallisuuden mahdollistamisessa
  • hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä
  • julkisissa ja yksityisissä palveluissa.

Lisää aktiivisen ympäristön suunnittelusta ICAA (International Council of Active Aging) julkaisussa Practical strategies for providing wellness in outdoor environments (ICAA). Tutustu myös ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelmaan.

Viitteitä

Viimeksi päivitetty: 19.5.2015