Sähköiset etäpalvelut hyvinvoinnin tukena

Kansalaisten sähköinen asiointi

Muuttuvassa tietoyhteiskunnassa sekä valtion että muiden sektoreiden palvelut sähköistyvät vauhdilla. Näin palvelut ovat kansalaisten käytettävissä aika- ja paikka riippumattomasti silloin silloin, kun se heille itselleen parhaiten sopii. Asioiden käsittely nopeutuu ja kansalaisille avautuu mahdollisuusksia vuorovaikutukseen ja osallistumiseen. Tässä joitakin yleisiä esimerkkejä asioinnista ja palveluista.

  • Verkkopankki on yksi suosituimpia Internetin käyttötarkoituksia, ja sen käyttö usein käytetty sähköisen asioinnin mitta. Vuonna 2013 yli viidennes 75-89-vuotiaista ja yli puolet 65-74-vuotiaista suomalaisista oli käyttänyt verkkopankkia viimeisen 3 kk aikana. Malli sähköiseen asiointiin on siis olemassa suurella osalla ikääntyvää väestöä.
  • Kelan sähköinen asiointi (http://www.kela.fi/asiointi) sisältää useimpien etuuksien hakemisen suoraan sähköisellä lomakkeella, liitteiden lähettämisen ja muutosilmoituksen tekemisen.
  • Verohallinnon sähköinen asiointi (http://www.vero.fi/) henkilöasiakkaille sisältää verokortin tilauksen, veroilmoituksen jättämisen, ja muuttuneiden tietojen täydentämisen. Vuonna 2013 45 % kaikista veroilmoituksen palauttaneista korjasi tai palautti veroilmoituksensa sähköisesti (Verohallinto 2013).
  • Monet kunnat tarjoavat sähköistä asiointia. Oulussa (https://www.omaoulu.fi/) sähköisen asioinnin kautta voi mm. tehdä toimeentulotukihakemuksen tai venepaikkahakemuksen, tai lähettää palautetta kaupungin palveluista.
  • Netposti (http://www.netposti.fi/) on Postin tarjoama sähköinen postilaatikko netissä, johon pystyy vastaanottamaan esim. palkkakuitteja tai laskuja palvelua käyttäviltä yrityksiltä. Palvelu sisältää myös monia viranomaislomakkeita, jotka voi joko lähettää sähköisesti tai tulostaa ja lähettää normaalisti.
  • Kansalaisen asiointilin (http://www.suomi.fi) on toteuttanut Valtion IT-palvelukeskus ja se mahdollistaa muun viestinnän lisäksi myös todisteellisen tiedoksiannon viranomaiselta kansalaiselle edellyttäen, että molemmat osapuolet ovat ottaneet palvelun käyttöönsä. Mahdollisia välitettäviä asiakirjoja ovat esimerkiksi sukunimenmuutospäätös, koulukuljetuspäätökset, tai oikeusapuhakemus ja -päätös.

Sähköinen asiointi sosiaali- ja terveydenhuollossa

Sähköisten palveluiden käyttö on lisääntymässä myös sosiaali- ja terveydenhuollossa. Juuri valmistunut SOTE-tieto hyötykäyttöön 2020-strategia (STM ja Kuntaliitto 2015) tukee sitä, että kansalaisten rooli on muuttumassa aktiivisemmaksi ja palvelujen vuorovaikutteisuus lisääntymässä. Terveydenhuollossa sähköisiä palveluita ovat erilaiset lomakkeet, turvallinen viestinvälitys, avuntarpeen itsearviointi, palautteen lähettäminen, kalenterit, terveys- ja hoitosuunnitelmanäkymät, palvelunantajan valinta, itseilmoittautuminen, asioinnin käsittelyn seuranta, omahoito-ohjeet, terveysvalmennus, päätöksenteon tuki ja perustietojen hallinta. (Lähteenmäki ym. 2014). Valtiovarainministeriön rahoittamassa Sähköisen asioinnin ja demokratian vauhdittamisohjelmassa (SADe-ohjelma) on mukana myös sisältyy sosiaali- ja terveysalan palvelukokonaisuus, jossa tavoitteena kehittää ja tuottaa sähköisiä palveluja suoraan kansalaisille. Tällaisia aiheita ovat mm. avuntarpeen itsearviointi, omahoito (omahoitopolut.fi), palveluhaku ja hoitoon hakeutuminen (palveluvaaka.fi), palautepalvelu, ajanvaraus ja turvallinen viestinvälitys. (THL 2015). Kansallinen sähköinen resepti ja KANTA-ratkaisu ovat osa terveydenhuoltoa. Sen kautta kansalaisilla on käytössään Omakanta-palvelu (http://www.kanta.fi/omakanta), jossa he voivat esim. hallinnoida suostumuksiaan ja nähdä sähköiset reseptinsä ja nähdä terveystietojaan sitä myöten kun niitä julkisessa ja yksityisessä terveydenhuollossa kirjataan KANTA-palveluun.

  • Suomessa vuonna 2014 toteutetussa kansalaiskyselyssä havaittiin, että kansalaisten keskuudessa terveydenhuollon sähköisistä palveluista käytetyimpiä ovat terveys- ja palvelutiedon haku, ajanvaraus, ja sähköinen resepti. Tulevaisuudessa toivotuimpia palveluja ovat laboratoriotulokset, omat potilastiedot, reseptit ja reseptien uusiminen (Hyppönen ym. 2014). Julkinen terveydenhuolto on jo siirtynyt sähköisen lääkemääräykseen (eResepti). kansalaiskyseyn mukaan yli 65-vuotiaat hakevat yleistä terveystietoa pääsääntöisesti perinteisillä tavoilla (puhelimitse tai käynnillä). Huono terveydentila, joko fyysinen tai psyykkinen sairaus, ja sairaalan poliklinikkapalveluiden suurkulutus sekä toisen puolesta asiointi olivat myös yhteydessä palveluiden etsimiseen perinteisillä tavoilla. Ikääntyneet käyttävät perinteisiä menetelmiä myös ajanvarauksessa. Omien terveydentilaan liittyvien mittaustulosten toimittaminen terveydenhuollon ammattilaisille on periaatteessa suhteellisen yleistä, mutta vain murto-osa käyttää siihen sähköisiä tekniikoita (tietokonetta) (Hyppönen ym. 2014).
  • Kroonisen sairauden omaavat käyttivät sähköisiä palveluita odotusarvoa merkitsevästi harvemmin. Huonomman terveydentilan ja kroonisen sairauden omaavat, apua tarvitsevat, useita lääkemääräyksiä saaneet ja palveluita paljon tarvitsevat kokivat odotusarvoa merkitsevästi useammin, että heidän tarvitsemansa palvelu ei ole saatavilla sähköisesti. Kroonisesti sairaat kaipasivat sähköisesti käyttöönsä etenkin omien mittaustulosten seurantatietoa, pääsyä katsomaan reseptejä ja tekemään lääkemääräysten uusintapyyntöjä, pääsyä katsomaan kokeiden ja tutkimusten tuloksia, tietoturvallista yhteyttä ammattilaisiin ja hoitotahdon ilmaisemista sähköisesti. Monia kroonisesti sairaiden tarvitsemia palveluita ollaan jo kehittämässä Omakantaan. (Hyppönen 2015)
  • Vuonna 2011 suora sähköinen ajanvaraus oli käytössä 15 %:ssa vastanneista terveyskeskuksista ja 40 %:ssa vastanneita yksityisistä lääkäripalvelujen tuottajista (Winblad ym. 2012). Sähköinen ajanvaraus on yleistymässä.

Yksityislääkärin etävastaanotto

Suora sähköisesti toteutettava lääkäriaika on yleistynyt. Esimerkiksi Suomessa yksityiset palveluntuottajat eKlinikka (http://www.eklinikka.fi/) ja MeeDoc (http://www.meedoc.com) tarjoavat asiakkailleen lääkärikonsultaatioita verkon välityksellä tekstimuotoiseen tietoon ja/tai videoneuvotteluun perustuen. Nämä toiminnot laajenevat nopeasti myös mobiilipäätelaitteille.

Terveystaltiot, -tilit ja -kansiot

Personal Health Record (PHR) on termi, joka laajimmillaan tarkoittaa tiedon kohteen hallitsemaa terveystiedon varastoa. Termi suomennetaan usein terveystaltioksi, -tiliksi, tai -kansioksi. Terveystaltioiden jaottelussa on käytetty erilaisia käytäntöjä. Usein ne voidaan kuitenkin jakaa kolmeen luokkaan (Lähteenmäki ym. 2014). Käytännössä toteutetut ratkaisut voivat sisältää elementtejä kaikista luokista.

  1. Itsenäiset terveystilit, jotka eivät kytkeydy terveydenhuollon järjestelmiin. Tällaisia ovat monien laihdutus- ja fitnesspalvelujen tarjoama seuranta.
  2. Kytketyt tilit, jotka kytkeytyvät tietyn palveluntarjoajan potilastietojärjestelmiin. Ne liittyvät usein kiinteästi palveluntarjoajan ylläpitämään sähköiseen asiointiympäristöön tai potilasportaaliin. Esimerkkejä ovat monien kuntien ja yksityisten lääkäriasemien omahoitoalustat. Jatkuvuutta voidaan parantaa tarjoamalle asiakkaalle mahdollisuus tiedon tuontiin ja vientiin rakenteisessa muodossa, kuten Blue Button (http://bluebuttonplus.org/) -toiminto.
  3. Avoimet taltiot, jotka kytkeytyvät useisiin potilastietojärjestelmiin ja muihin palveluihin asiakkaan valinnan ja vastinjärjestelmien teknisten valmiuksien mukaan. Tällaisia ovat esimerkiksi Microsoftin HealthVault ja Taltioni-osuuskunnan taltioni.fi. Kansalaisten itsetuottaman terveystiedon tallentaminen terveydenhuollon tietojärjestelmiin ei ole vielä yleistä, vaikka siitä puhutaan paljon. Vuonna 2011 potilaan itse tuottaman tiedon kirjaaminen terveystiliksi oli käytössä 4 % ja esitietojen lähettäminen hoitopaikkaan 8 % vastanneista terveyskeskuksista. Mittaustuloksia terveydenhuollon järjestelmään pystyi lähettämään 2 % terveyskeskuksista. (Winblad ym. 2012)

Muita hyvinvointia tukevia ratkaisuja

Mobiilisovellukset

Informaatioteknologia on osa ikääntyneiden arkipäivää. Älypuhelinten yleistymisen myötä erilaiset seuranta- ja hyvinvointisovellukset (“appsit”) ovat lisääntyneet todella nopeasti. IMS:n selvityksessä vuonna 2013 tunnistettiin Applen Amerikan iTunes-sovelluskaupassa yli 40000 hyvinvointisovellusta. Tässä selvityksessä havaittiin seuraavaa:

  1. Epäsuhta suosittuimpien ja muiden sovellusten välillä on suurta. Yli 50 % sovelluksista on saanut alle 500 latausta, ja suosituimmat 5 sovellusta ovat saaneet 15 % latauksista terveysosastossa. Monet sovellukset hukkuvat massaan, ja käyttäjän on vaikea löytää itselleen sopivia sovelluksia.
  2. Yli 65-vuotiaille tai moniongelmaisille kehitettyjä sovelluksia on erittäin vähän.
  3. Tutkittua tietoa sovellusten vaikuttavuudesta on vähän. Tämän, hoitolinjausten, ja turvallisuusepäluulojen vuoksi terveydenhuollon asiantuntijoiden on erittäin vaikea suositella tietyn terveyssovelluksen käyttöä.

Ruotsalaisen tutkimuksen (Zhang  ja Koch 2015) mukaan lääkärit suosittelevat harvoin potilailleen mobiilisovelluksia hyvinvoinnin tueksi. Positiivisesta ja avoimesta suhtautumisesta huolimatta, tietous sovelluksista on heikkoa ja kuten edellä on mainittu näyttö niiden vaikuttavuudesta on puutteellista. Lisää luettavaa terveysappseista mm. kirjoituksessa Hyvät ja mädät terveysappsit (Mediauutiset 27.5.2015 http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/hyvat+ja+madat+terveysappsit/a1064882). 

Esimerkkinä ikääntyeiden informaatioteknologian käyttöön liittyvästä hankkeesta on Senioriverkko- hyvinvointia mobiilisti -hanke (http://www.senioriverkko.com/), joka kokoaa tietoa mm. ikääntyneille sopivista mobiilisovelluksista (http://www.scoop.it/t/appsforelderly).

Liukastumisvaroitus

Liukkausvaroitus (http://www.liukastumisvaroitus.fi/) on käyttäjälle ilmainen tekstiviestivaroitus liukkaudesta tietyn kunnan alueella. Palvelu on käytettävissä 6 kunnan alueella; Helsinki, Sipoo, Lahti, Jyväskylä, Kuopio, Oulu. Palveluntarjoajan mukaan talven 2012/2013 palautteen perusteella yli 65-vuotiaiden käyttäjien osuus oli kaupungista riippuen 9-43%. Käyttäjäpalautteen perusteella valtaosa (57-73 %) palvelun käyttäjät olivat hyötyneet varoituksista paljon, ja sen vuoksi kiinnittäneet aiempaa enemmän huomiota liukkauteen myös silloin kun varoitusta ei varsinaisesti ollut, ja varautuneet liukkauteen aiempaa paremmin talvijalkinein, liukuestein ja sauvoin. Ikääntyneet käyttäjät kokivat varoitukset tarpeellisiksi.

Virtuaalimatkailu

Monet kohteet ovat tuottaneet virtuaalisia tutkittavia 3D-versioita nähtävyyksistään. Esimerkiksi Haukiputaan 250-vuotiaasta kirkosta on tehty 3D-malli, jossa voidaan järjestää tapahtumia (http://www.pilvikirkko.fi/). Osallistujat voivat hahmot luotuaan liikkua kirkossa ja kommunikoida keskenään. Myös Hailuodosta (http://www.oamk.fi/hankkeet/virma/) ja Kajaanin keskustasta (http://www.kajaani.fi/Virtuaalikajaani/) on tehty virtuaalimallit, joita pystyy tutkimaan mutta käyttäjät eivät voi kommunikoida keskenään. Monet muut kansainväliset nähtävyydet tarjoavat vastaavaa palvelua.

Ruokakaupat ja kotiinkuljetus

Päivittäistavaroiden tilaaminen verkossa ja kotiinkuljetus yleistyy erittäin hitaasti. Paikallisesti (mm. http://www.kauppareissu.fi/, http://www.foodie.fm/) tai koko Suomen laajuisesti (https://www.ruoka.net/) toimittavat toimijat kuitenkin tarjoavat ostosten tekoa rajallisesta valikoimasta.

Ohjattu kotijumppa ja etäkuntoutus

Kaksisuuntaisen videoyhteyden avulla on toteutettu säännöllisenä toimintana sekä liikeharjoituksia sisältävää etäkuntoutusta (esim. Innokusti-hanke) että jumppaa terveille ikääntyneille (ITTS-hanke Oulunkaaren kuntayhtymässä). Menetelmät on tutkimuksissa havaittu tehokkaiksi ja turvallisiksi. Esiselvityksen yhteydessä ei tavattu etäkuntoutushankkeita, joissa olisi käytetty videoyhteyden ja tuolin lisäksi muita apu- tai mittausvälineitä.

Julkinen liikenne

Julkisen liikenteen reitti- ja aikataulutietojen saatavuus reaaliajassa on parantunut erilaisten mobiilisovellusten myötä. Esimerkkejä näistä löytyy mm. HSL:n www-sivulta (https://www.hsl.fi/reitit-ja-aikataulut/mobiilisovelluksia) tai Omat-pysäkit-sovelluksen sivulta (https://omatpysakit.wordpress.com/asennus/)

Vahva sähköinen tunnistaminen

Vahvasta sähköisestä tunnistamisesta säädetään suomessa lailla 7.8.2009/617 ja EU:n tasolla direktiivillä 1999/93/EY. Näiden mukaisesti vahva tunnistaminen perustuu ns. kaksivaiheiseen tunnistamiseen. Tunnistamisen tulee perustua vähintään kahteen seuraavista kolmesta tunnistusmenetelmistä:

  1.  salasanaan tai johonkin muuhun sellaiseen, mitä tunnistusvälineen haltija tietää
  2.  sirukorttiin tai johonkin muuhun sellaiseen, mitä tunnistusvälineen haltijalla on hallussaan
  3. sormenjälkeen tai johonkin muuhun tunnistusvälineen haltijan yksilöivään ominaisuuteen

Tällä hetkellä Suomessa käytetään yksilöiden vahvaan sähköiseen tunnistamiseen pääsääntöisesti kolmea eri menetelmää:

  1. Pankkien tarjoama salasanaan ja kertakäyttöiseen tunnuslukuun perustuva tunnistautuminen (Tupas-palvelu) on käytössä yhtenä vaihtoehdoista lähes kaikissa vahvaa sähköistä tunnistamista käyttävissä palveluissa. Pankkitunnusten käytön turvallisuus voi mietityttää joitakin käyttäjiä.
  2. Sirullinen henkilökortti (sähköinen henkilökortti, HST-kortti) on Väestörekisterikeskuksen ylläpitämä sähköinen henkilöllisyystodistus. Korttia käytetään yhdessä salasanan kanssa. Kortin käyttöönotto on ollut hidasta ja se on ollut jopa lopetusuhan alla.
  3. Mobiilivarmenne on puhelinoperaattoreiden tarjoama palvelu, joka perustuu matkapuhelimeen (SIM-korttin) ja salasanaan. Käyttö on kasvussa.

Viitteitä

 

 

Viimeksi päivitetty: 3.6.2015